Varsojen ja nuorten hevosten ortopediset ongelmat

Poikkeustilasta huolimatta -kesä ja varsat tulevat.

Varsoilla ja nuorilla hevosilla on useita tyypillisiä ortopedisiä ongelmia, jotka hevosia hoitavan eläinlääkärin olisi hyvä tunnistaa. Monille näistä ongelmista on tyypillistä, että akuutti ongelma väistyy, mutta hevoselle voi jäädä pysyvä esimerkiksi kilpauraa haittaava ongelma, jos hoito ei onnistu. Osa ongelmista tulee esille vasta, kun hevosen valmennus on kova.

Tampereen Hevosklinikan eläinlääkäri Kimmo Elfving käsittelee varsojen ja nuorten hevosten tavallisimpia ortopedisiä ongelmia, niiden diagnostiikkaa ja hoitoperiaatteita.

Pikkuvarsojen ontumaviat

Pikkuvarsojen akuutti, voimakas ontuma vaatii aina kiireellisen puuttumisen. Pikkuvarsan tutkimuksessa liikkeessä kannattaa käyttää emän vetovaikutusta.

Septiset eli bakteeri-infektion aiheuttamat tilat ovat tavallinen ontuman aiheuttaja. Infektio- eli tulehduspesäkkeen paikallistaminen voi olla helppoa, kuten turvonnut kinnernivel, tai tavattoman vaikeaa, kuten luuinfektiot ja epätyypilliset nivelinfektiot. Usein on hyödyllistä saada kartoitettua varsan yleistila. On tavallista, että septinen tila vaatii aggressiivista tukihoitoa esimerkiksi vasta-ainepuutoksista johtuen. Septisissä nivelinfektioissa ennuste on aina varauksellinen.

Kaviopaiseet ovat myös varsoilla yleisiä. Näillä kavion tutkiminen kannattaa suorittaa kevyesti sormin kaviota painamalla. Usein kaviopihtitutkimuksen antamaa paikallisvoimaa ei tarvita. Koska varsoilla käsittelykokemuksia on usein vähän, kannattaa kipuärsykkeitä antaa mahdollisimman vähän, että tutkimus voisi luontevasti jatkua.

Pikkuvarsalle tyypillisiä murtumia ovat kavioluun murtumat, nuljuluun murtumat, ulnan murtumat ja kasvusaumojen ns. Salter Harris -murtumat. Pikkuvarsojen kavioluiden ja myös nuljuluiden (aikuisista poiketen) hoito on konservatiivinen eli kirurgiaa ei yleensä tarvita. Ulnan murtuma ja Salter Harris -murtumat vaativat kirurgisen hoidon.

Syntymähetkellä pikkuvarsojen kuutioluut etupolven ja kintereen alueella ovat usein pehmeät ja alikehittyneet. Tästä syystä johtuen nivelistä ”velton” varsan liikuntaa on syytä rajoittaa. Liian voimakas liikunta voi aiheuttaa näiden luiden rakenteen luhistumisen ja pysyvän haitan hevoselle.

Pikkuvarsan kuutioluiden luhistuminen ensimmästen elinviikkojen aikaisen liiallisen rasituksen seurauksena on tavallinen. Tämä olisi ehkäistävissä rajoittamalla liikuntaa varsoilla, joiden nivelet ovat ”veltot”. Jo syntynyt muutos aiheuttaa usein pysyvän haitan hevoselle.

Synnynnäiset jalka-asentovirheet

Virheellisesti ulos- tai sisäänpäin kääntyneet jalka-asennot ovat tavallisia pikkuvarsoilla. Lieväasteiset korjaantuvat hyvin itsellään. Jos varsan nivelet ovat muuten ”veltot” kannattaa varsaa liikuttaa mahdollisimman vähän lisätraumojen ennaltaehkäisemiseksi. Korjaava kengitys (liimakenkä/korjaava paikkamassa) ja kavion kannatinpinnan maltillinen raspaus ovat usein hyödyllisiä asentovirheen korjaamisessa. Mahdollisista korjauksista tulee konsultoida asentovirheiden korjauksiin perehtynyttä eläinlääkäriä tai kengitysseppää.

Jos oire on voimakas tai korjaava kengitys ei auta, on kirurginen hoito mahdollinen. Hoidon periaatteena on kasvun hidastaminen asettamalla kasvusaumaan ruuvi tai levy kasvusauman ylitse. Riippuen jalaka-asentovirheestä, ruuvi tai levy laitetaan joko sisä- tai ulkopuolen kasvusaumaan. Kasvua voidaan myös yrittää kiihdyttää toispuoleisesti. Kun jalka on suoristunut joudutaan ruuvi/levy poistamaan.

Paras ajankohta jalka-asentojen korjaukselle riippuu asentovirheen sijainnista. Alanivelten kasvusaumojen aktiivinen sulkeutuminen loppuu 100 vuorokauden ikään mennessä, etupolven 8 kuukauden ikään mennessä. Korjaustoimenpiteet tulisi tehdä hyvissä ajoin ennen tätä.

Synnynnäiset ja hankitut jännekontraktiot

Synnynnäinen jännekontraktio on tavallinen ongelma. Yleensä muutokset ovat etujaloissa. Oireet vaihtelevat lievistä etupolven tai/ja alanivelten ylimenemisestä tilaan, jossa varsa ei pääsee lainkaan nousemaan. Lievät oireet korjaantuvat yleensä nopeasti muutamassa päivässä ilman hoitoja. Vakavammissa tapauksissa hoito keskittyy jännelihaspaketin rentouttamiseen tai pidentämiseen, tukihoitoihin (nosto esim. utareelle) sekä jännekontraktiosta johtuvien ihovaurioiden estoon ja hoitoon.

Röntgenkuva jännekontraktiovarsalta. Kavion kantaosa ei koske maahan ja kavion kärki kuluu voimakkaasti.

Jännekontraktion hoidossa 1 vrk-1 kk ikäisellä varsalla käytetään yleisesti tetrasykliini-infuusiota. Hoito toistetaan tarvittaessa. Hoito relaksoi myös terveitä jalkoja ja liikuntaa kannattaa kokemukseni mukaan rajoittaa mahdollisuuksien mukaan.

Muita relaksoivia hoitoja on jalkojen kääriminen, fysioterapia (venyttely) ja mahdollinen kirurgia (syvän koukistajajänteen tukisiteen katkaisu, pinnallisen koukistajajänteen tukisiteen katkaisu). Koska pikkuvarsoilla käärimiseen liittyvät painevauriot ovat yleisiä, tulee käärimisen suorittajan olla perehtynyt asiaan.

Tyypillinen jalan ylimeneminen pikkuvarsan ojentajajänteen katkeamisen yhteydessä. Vamman ennuste tukihoidolla on kuitenkin hyvä.

Epifysiitti eli kasvusaumatulehdus on tavallinen ontuman aiheuttaja varsalla. Tyypillisesti kasvusauman päällä on kuumotusta ja turvotusta. Röntgenkuvissa on todennettavissa tyypillinen tulehduskuva. Hoitona käytetään kipuoireen hoitoa (vaarana toissijainen jännekontraktio), ruokinnan muutosta ja liikunnan rajoitusta.

Osteokondroosi

Osteokondroosi on yleisin kasvun aikana tapahtuva häiriötila. Se on myös yleisin kirurgiaa vaativa tila.

Muutoksen sijainti ja laajuus ratkaisevat merkityksen hevoselle. Tavallista on, että muutokseen liittyy ontumaoire vasta, kun hevonen hevonen on kovassa treenissä tai valmennuksessa.

Kintereissä ja takapolvissa on tavallista, että nivelissä on turvotusta. Osteokondroosi on lämminverisellä ravihevosilla selvästi yleisempi kuin suomenhevosilla. Myös puoliverisissä ratsuhevosilla osteokondroosi on yleisempää kuin suomenhevosilla.

Osteokondroosimuutokset ovat tavallisimpia kintereessä, vuohisnivelessä ja takapolvessa. Osteokondroosimuutos havaitaan usein rutiininomaisen irtopalakuvauksen yhteydessä 1-1,5 vuotiaana. Jos kinner turvottaa voimakkaasti jo 0,5 v. ikäisellä ei ole syytä odottaa kuvausta 1-1,5 vuotiaaksi, koska esim. mediaalisen malleoluksen kappaleet voivat aiheuttaa pysyviä muutoksia nivelrustolle suoraan kuluman kautta ja olla haitaksi hevosen tulevalle urheilu-uralle, jos operaatio tapahtuu vasta pitkäaikaisen oireilun jälkeen.

Kinnernivelen irtopala on aiheuttanut vastakkaiseen nivelrustoon kulumauria. Tämänkaltaisen kasvuhäiriömuutoksen poistaminen on hevosen tulevan urheilu-uran kannalta erittäin merkityksellinen.

Vuohisnivelen osteokondroosimuutokset ovat yleisiä. Vuohisnivelen etupinnan kappaleet tyypillisesti irtoavat vuohisluun kärjestä. Usein pienikin kappale aiheuttaa ärsytystä nivelelle. Allekirjoittanut suosittelee rutiininomaisesti niiden kirurgista hoitoa nuorella hevosella. Vuohisnivelen takaosan irtokappaleet oireilevat usein vasta erittäin kovassa valmennuksessa.  Moni takaosan kappaleista ei aiheuta hevoselle oireita koko lainkaan sen uran aikana.

Takapolven OD- muutokset ovat tavallisia. Useimmissa tapauksissa kirurginen hoito on nuorella hevosella suositeltavaa. Optimitilanteessa röntgentutkimuksessa havaitaan muutos ilman nivelen turvotusta tai ontumaa. Tällöin ennuste on yleensä hyvä. Jos nivel turvottaa, mutta hevonen on ontumaton, on ennuste hyvä tai kohtalaisen hyvä. Jos varsa ontuu jalkaa ja nivel on turvottava, muutos on usein niin laaja-alainen, että ennuste hevosen urheilukäytölle on hyvin varauksellinen.

Muita osteokondroosin esiintymispaikkoja ovat kavionivelen etupinta, kehänivelen etu-/takapinta, kyynär- ja olkanivel. Ennuste määräytyy fragmentin koon, sijainnin ja jo mahdollisen ontumaoireen mukaan.

Nivelen sisäisellä kystalla on useimmiten ratkaiseva merkitys urheilu-uran kannalta. Tyypillisiä sijaintipaikkoja ovat takapolvi, vuohisnivel ja kehänivel. Kystan koko ja sijainti ratkaisee ennusteen.

Kystan hoito määräytyy tapauskohtaisesti. Niveleen ulottuvissa kystissa nivelen sisäinen kortisonihoito tai ultraääni- tai artroskopiaohjauksessa tapahtuva kystan sisäinen kortisoni. Jossain tapauksissa kystia on hoidettu ruuvaamalla.