Valvo varsaa ja tammaa
Tarkkaile varsaa ja tammaa
Hevosten synnytykset sujuvat onneksi yleensä hyvin. Ihmisen rooliksi varsomisessa jää vain tarkkailla tapahtumien etenemistä puuttumatta turhaan niiden kulkuun. Mikäli komplikaatioita kuitenkin tulee, on toimittava nopeasti. Synnytyksessä ja varsan ensimmäisten elintuntien aikana tapahtumat seuraavat toisiaan nopeasti vailla pitkiä taukoja. Varsomista valvottaessa onkin hyvä seurata kellosta ajan kulua, jotta yhteys päivystävään eläinlääkäriin tulee tarvittaessa otettua ajoissa. Varsan synnyttyä myös ympäristöolosuhteilla voidaan vaikuttaa sen terveyteen ja hyvinvointiin.
Tampereen hevosklinikalla pystymme hoitamaan varsoja päiväpotilaina ajanvarauksella. Tehohoitoa tai ympärivuorokautista hoitoa vaativat varsat hoidetaan hevossairaalassa.
Normaali synnytys
Normaali tiineys kestää 320-365 vrk ja yksilöllistä vaihtelua esiintyy paljon. Tammat ovat tarkkoja olosuhteista, joihin varsansa synnyttävät, joten tiineyden loppuvaiheessa tammalle on tärkeää tarjota rauhallinen, stressitön ja riittävän lämmin ympäristö. Synnytyksen alkaessa avautumisvaihe kestää muutamia tunteja (0,5-4 h). Tamma pystyy kontrolloimaan avautumisvaiheen pituutta itse ja synnytyksen työntövaihe alkaakin usein vasta sitten, kun tamma saa olla rauhassa. Varsomista on paras valvoa valvontakameran avulla tallin ulkopuolelta. Kun ulostyöntövaihe alkaa, sikiökalvo puhkeaa ja sikiövesi valuu ulos. Pian tämän jälkeen vaaleat sikiökalvot ja varsan etujalat tulevat näkyviin. Ulostyöntövaihe on lyhyt ja se saa kestää enintään 30 minuuttia. Mikäli ulostyöntövaihe pitkittyy, täytyy synnytystä avustaa. Varsan jäädessä paikalleen synnytyskanavaan on riski, että napanuora puristuu tamman lantion luita vasten ja varsan hapensaanti napanuoran kautta heikkenee. Varsan tultua ulos se normaalisti hajottaa sikiökalvot itse. Mikäli sikiökalvo ei puhkea, täytyy se auttaa rikki, jotta varsa saa happea.
Syntymän jälkeen varsa alkaa hengittää itse heti, alle minuutissa. Hengitys on aluksi hyvin tiheää (60-80 krt/min), mutta hidastuu jo tunnin kuluttua syntymästä huomattavasti (20-40 krt/min). Normaalisti varsa nousee jaloilleen tunnin kuluessa ja imee maitoa kahden tunnin kuluessa synnytyksestä. Normaali varsa on pirteä ja touhukas, se etsii utaretta itse ja vastustelee kiinnipitoa. Varsa ulostaa mekoniumin eli pikikakan ensimmäisten 12 tunnin aikana, yleensä jo muutaman tunnin kuluessa syntymästä. Orivarsat virtsaavat keskimäärin 6 tunnin kuluttua syntymästä ja tammavarsat 11 tunnissa. Normaali varsa nukkuu makuulla paljon, mutta vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Se nousee imemään ja menee takaisin makuulle 2-4 kertaa tunnissa.
Tamman jälkeiset irtoavat kolmen tunnin kuluttua synnytyksestä. Kun jälkeiset ovat poistuneet, kannattaa tarkastaa, että ne ovat kokonaiset. Mikäli jälkeisten poistuminen kestää pitkään tai ne eivät poistu kokonaan, on tammalla suuri riski saada kohtutulehdus, joka voi pahimmillaan uhata jopa tamman henkeä. Synnytyksessä avustaminen lisää kohtutulehduksen riskiä.
Elintärkeä ternimaito 
Tamman ternimaidossa on varsalle elintärkeitä vasta-aineita. Vasta-aineet imeytyvät varsan suoliston kautta, kun varsa saa hyvälaatuista ternimaitoa juodakseen. Jos varsa ei ole imenyt 2-4 tunnin kuluttua syntymästä, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Varsan vasta-aineiden saanti voi heikentyä, jos tamma valuttaa maitoa ennen synnytystä etukäteen tai ternimaidon laatu on heikentynyt, eikä se sisällä tarpeeksi vasta-aineita. Varsan vasta-ainetaso pystytään määrittämään verinäytteestä ja varsalle on mahdollista antaa plasmaa suonensisäisesti. Tampereen hevosklinikalla voimme muiden verimääritysten lisäksi määrittää varsan vasta-ainetason ja tamman ternimaidon laadun. Myös plasmaa meillä on paikan päällä omassa varastossa.
Ennen 320. tiineysvuorokautta syntyvä keskosvarsa vaatii suurella todennäköisyydellä intensiivistä sairaalahoitoa selvitäkseen. Täysiaikainenkin heikko varsa, joka ei nouse ylös tai ei osaa mennä imemään, tarvitsee nopeasti apua. Sairaalle varsalle, jonka imurefleksi on heikentynyt, ei saa antaa maitoa tuttipullosta. On suuri vaara, että maito kulkeutuu hengitysteihin ja aiheuttaa keuhkotulehduksen.
Varsa kylmettyy herkästi
Pikkuvarsoilla on hyvin ohut iho ja karvapeite ja vain vähän rasvakudosta, joten ne kylmettyvät paljon herkemmin kuin vanhemmat hevoset. Sairaalla tai ennenaikaisesti syntyneellä varsalla lämmönsäätely toimii vieläkin huonommin. Tutkimusten mukaan alin varsalle neutraali lämpötila vaihtelee rodusta riippuen +9 ja +22 asteen välillä. Varsan makuupaikan tulee olla puhdas, pehmeä, lämmin ja vedoton, jotta varsa voi levätä riittävästi. Paksu olkipatja jättää hyvin ilmatilaa varsan ja alustan väliin, lämmittäen kuin untuvatakki. Vaikka pienetkin varsat tarvitsevat mahdollisuuden liikkua, kylmillä ja sateisilla ilmoilla kannattaa ulkoiluaikaa rajoittaa.
Mitä vetoisammassa ja kylmemmässä ympäristössä varsat elävät, sitä enemmän voimavaroja niiltä kuluu lämmöntuottoon. Kylmästressiä kannattaa välttää, koska se heikentää varsojen vastustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan ja voi heikentää niiden kasvua ja kehitystä. Kylmyys tekee myös lepäämisestä vaikeampaa ja saattaa haitata varsojen unta. Myös unenpuutteen tiedetään heikentävän vastustuskykyä ja stressinsietokykyä.
Tamma ei näytä kipujaan
Varsan lisäksi myös tammaa tulee tarkkailla erityisen huolellisesti varsomisen jälkeen. Kuten kaikki äidit, juuri varsonut tamma asettaa mielellään varsan tarpeet omiensa edelle. Tamma keskittyy varsan hoitoon niin täydellisesti, että se voi olla vakavastikin sairas näyttämättä juuri minkäänlaisia kipuoireita. Tamman yleisimpiä komplikaatioita synnytykset jälkeen ovat kohtutulehduksen lisäksi mm. sisäinen verenvuoto, ähky ja kohdun tai emättimen repeämät.
Tamman yleisvointia tarkkaillaan seuraamalla sen syömistä, juomista, virtsaamista ja ulostamista. Lämpö on hyvä mitata kerran tai pari päivässä. Kipeällä hevosella myös syke nousee (normaali syke <40 krt/min). Tammalla on varsomisen jälkeen kohonnut ähkyriski, koska varsan poistuessa vatsaonteloon tulee äkisti paljon tilaa, jolloin suoli pääsee herkemmin kiertymään tai siirtymään virheasentoon. Jos tamma käyttäytyy vaisusti tai syö huonosti, on hyvä kutsua eläinlääkäri tarkastamaan se.
Tammojen ja varsojen hoidossa tulee huolehtia myös omasta työturvallisuudesta. Joskus tammat voivat suhtautua varsoihinsa liiankin suojelevasti ja käyttäytyä arvaamattomasti hoitajaansa kohtaan, vaikka ne aiemmin ovat olleet säyseitä.
Artikkelin on kirjoittanut Tampereen Hevosklinikan potilastoimistossa työskentelevä Maria Paulaniemi. Artikkeli perustuu eläinlääkäri Jonna Jokisalon Hyvinkään Hevossairaalan ja Vetcare Finland Oy:n järjestämään hevosklinikkahoitajien jatkokoulutuksen luentoihin ja Ann-Helena Hokkasen webinaariin, jonka järjestivät hevosjalostusliitot.
Varsoilla ja nuorilla hevosilla on useita tyypillisiä ortopedisiä ongelmia, jotka hevosia hoitavan eläinlääkärin olisi hyvä tunnistaa. Monille näistä ongelmista on tyypillistä, että akuutti ongelma väistyy, mutta hevoselle voi jäädä pysyvä esimerkiksi kilpauraa haittaava ongelma, jos hoito ei onnistu. Osa ongelmista tulee esille vasta, kun hevosen valmennus on kova.
Ohessa linkki artikkeliin, missä Tampereen Hevosklinikan eläinlääkäri Kimmo Elfving käsittelee varsojen ja nuorten hevosten tavallisimpia ortopedisiä ongelmia, niiden diagnostiikkaa ja hoitoperiaatteita.