Poik­keus­ti­las­ta huo­li­mat­ta ‑kesä ja var­sat tule­vat.

Var­soil­la ja nuo­ril­la hevo­sil­la on usei­ta tyy­pil­li­siä orto­pe­di­siä ongel­mia, jot­ka hevo­sia hoi­ta­van eläin­lää­kä­rin oli­si hyvä tun­nis­taa. Monil­le näis­tä ongel­mis­ta on tyy­pil­lis­tä, että akuut­ti ongel­ma väis­tyy, mut­ta hevo­sel­le voi jää­dä pysy­vä esi­mer­kik­si kil­pau­raa hait­taa­va ongel­ma, jos hoi­to ei onnis­tu. Osa ongel­mis­ta tulee esil­le vas­ta, kun hevo­sen val­men­nus on kova.

Tam­pe­reen Hevoskli­ni­kan eläin­lää­kä­ri Kim­mo Elf­ving käsit­te­lee var­so­jen ja nuor­ten hevos­ten taval­li­sim­pia orto­pe­di­siä ongel­mia, nii­den diag­nos­tiik­kaa ja hoi­to­pe­ri­aat­tei­ta.

Pik­ku­var­so­jen ontu­ma­viat

Pik­ku­var­so­jen akuut­ti, voi­ma­kas ontu­ma vaa­tii aina kii­reel­li­sen puut­tu­mi­sen. Pik­ku­var­san tut­ki­muk­ses­sa liik­kees­sä kan­nat­taa käyt­tää emän veto­vai­ku­tus­ta.

Sep­ti­set eli bak­tee­ri-infek­tion aiheut­ta­mat tilat ovat taval­li­nen ontu­man aiheut­ta­ja. Infek­tio- eli tuleh­dus­pe­säk­keen pai­kal­lis­ta­mi­nen voi olla help­poa, kuten tur­von­nut kin­ner­ni­vel, tai tavat­to­man vai­ke­aa, kuten luu­in­fek­tiot ja epä­tyy­pil­li­set nive­lin­fek­tiot. Usein on hyö­dyl­lis­tä saa­da kar­toi­tet­tua var­san yleis­ti­la. On taval­lis­ta, että sep­ti­nen tila vaa­tii agqgres­sii­vis­ta tuki­hoi­toa esi­mer­kik­si vas­ta-aine­puu­tok­sis­ta joh­tuen. Sep­ti­sis­sä nive­lin­fek­tiois­sa ennus­te on aina varauk­sel­li­nen.

Kavio­pai­seet ovat myös var­soil­la ylei­siä. Näil­lä kavion tut­ki­mi­nen kan­nat­taa suo­rit­taa kevyes­ti sor­min kavio­ta pai­na­mal­la. Usein kavio­pih­ti­tut­ki­muk­sen anta­maa pai­kal­lis­voi­maa ei tar­vi­ta. Kos­ka var­soil­la käsit­te­ly­ko­ke­muk­sia on usein vähän, kan­nat­taa kipu­är­syk­kei­tä antaa mah­dol­li­sim­man vähän, että tut­ki­mus voi­si luon­te­vas­ti jat­kua.

Pik­ku­var­sal­le tyy­pil­li­siä mur­tu­mia ovat kavio­luun mur­tu­mat, nul­ju­luun mur­tu­mat, ulnan mur­tu­mat ja kas­vusau­mo­jen ns. Sal­ter Har­ris ‑mur­tu­mat. Pik­ku­var­so­jen kavio­lui­den ja myös nul­ju­lui­den (aikui­sis­ta poi­ke­ten) hoi­to on kon­ser­va­tii­vi­nen eli kirur­gi­aa ei yleen­sä tar­vi­ta. Ulnan mur­tu­ma ja Sal­ter Har­ris ‑mur­tu­mat vaa­ti­vat kirur­gi­sen hoi­don.

Syn­ty­mä­het­kel­lä pik­ku­var­so­jen kuu­tio­luut etu­pol­ven ja kin­te­reen alu­eel­la ovat usein peh­meät ja ali­ke­hit­ty­neet. Täs­tä syys­tä joh­tuen nive­lis­tä ”vel­ton” var­san lii­kun­taa on syy­tä rajoit­taa. Lii­an voi­ma­kas lii­kun­ta voi aiheut­taa näi­den lui­den raken­teen luhis­tu­mi­sen ja pysy­vän hai­tan hevo­sel­le.

Pik­ku­var­san kuu­tio­lui­den luhis­tu­mi­nen ensim­mäs­ten elin­viik­ko­jen aikai­sen lii­al­li­sen rasi­tuk­sen seu­rauk­se­na on taval­li­nen. Tämä oli­si ehkäis­tä­vis­sä rajoit­ta­mal­la lii­kun­taa var­soil­la, joi­den nive­let ovat ”vel­tot”. Jo syn­ty­nyt muu­tos aiheut­taa usein pysy­vän hai­tan hevo­sel­le.

Syn­nyn­näi­set jal­ka-asen­to­vir­heet

Vir­heel­li­ses­ti ulos- tai sisään­päin kään­ty­neet jal­ka-asen­not ovat taval­li­sia pik­ku­var­soil­la. Lie­vä­as­tei­set kor­jaan­tu­vat hyvin itsel­lään. Jos var­san nive­let ovat muu­ten ”vel­tot” kan­nat­taa var­saa lii­kut­taa mah­dol­li­sim­man vähän lisät­rau­mo­jen ennal­taeh­käi­se­mi­sek­si. Kor­jaa­va ken­gi­tys (liimakenkä/korjaava paik­ka­mas­sa) ja kavion kan­na­tin­pin­nan mal­til­li­nen ras­paus ovat usein hyö­dyl­li­siä asen­to­vir­heen kor­jaa­mi­ses­sa. Mah­dol­li­sis­ta kor­jauk­sis­ta tulee kon­sul­toi­da asen­to­vir­hei­den kor­jauk­siin pereh­ty­nyt­tä eläin­lää­kä­riä tai ken­gi­tys­sep­pää.

Jos oire on voi­ma­kas tai kor­jaa­va ken­gi­tys ei auta, on kirur­gi­nen hoi­to mah­dol­li­nen. Hoi­don peri­aat­tee­na on kas­vun hidas­ta­mi­nen aset­ta­mal­la kas­vusau­maan ruu­vi tai levy kas­vusau­man ylit­se. Riip­puen jala­ka-asen­to­vir­hees­tä, ruu­vi tai levy lai­te­taan joko sisä- tai ulko­puo­len kas­vusau­maan. Kas­vua voi­daan myös yrit­tää kiih­dyt­tää tois­puo­lei­ses­ti. Kun jal­ka on suo­ris­tu­nut jou­du­taan ruuvi/levy pois­ta­maan.

Paras ajan­koh­ta jal­ka-asen­to­jen kor­jauk­sel­le riip­puu asen­to­vir­heen sijain­nis­ta. Ala­ni­vel­ten kas­vusau­mo­jen aktii­vi­nen sul­keu­tu­mi­nen lop­puu 100 vuo­ro­kau­den ikään men­nes­sä, etu­pol­ven 8 kuu­kau­den ikään men­nes­sä. Kor­jaus­toi­men­pi­teet tuli­si teh­dä hyvis­sä ajoin ennen tätä.

Syn­nyn­näi­set ja han­ki­tut jän­ne­kont­rak­tiot

Syn­nyn­näi­nen jän­ne­kont­rak­tio on taval­li­nen ongel­ma. Yleen­sä muu­tok­set ovat etu­ja­lois­sa. Oireet vaih­te­le­vat lie­vis­tä etu­pol­ven tai/ja ala­ni­vel­ten yli­me­ne­mi­ses­tä tilaan, jos­sa var­sa ei pää­see lain­kaan nouse­maan. Lie­vät oireet kor­jaan­tu­vat yleen­sä nopeas­ti muu­ta­mas­sa päi­väs­sä ilman hoi­to­ja. Vaka­vam­mis­sa tapauk­sis­sa hoi­to kes­kit­tyy jän­ne­li­has­pa­ke­tin ren­tout­ta­mi­seen tai piden­tä­mi­seen, tuki­hoi­toi­hin (nos­to esim. uta­reel­le) sekä jän­ne­kont­rak­tios­ta joh­tu­vien iho­vau­rioi­den estoon ja hoi­toon.

Rönt­gen­ku­va jän­ne­kont­rak­tio­var­sal­ta. Kavion kan­tao­sa ei kos­ke maa­han ja kavion kär­ki kuluu voi­mak­kaas­ti.

Jän­ne­kont­rak­tion hoi­dos­sa 1 vrk‑1 kk ikäi­sel­lä var­sal­la käy­te­tään ylei­ses­ti tet­ra­syklii­ni-infuusio­ta. Hoi­to tois­te­taan tar­vit­taes­sa. Hoi­to relak­soi myös ter­vei­tä jal­ko­ja ja lii­kun­taa kan­nat­taa koke­muk­se­ni mukaan rajoit­taa mah­dol­li­suuk­sien mukaan.

Mui­ta relak­soi­via hoi­to­ja on jal­ko­jen kää­ri­mi­nen, fysio­te­ra­pia (venyt­te­ly) ja mah­dol­li­nen kirur­gia (syvän kou­kis­ta­ja­jän­teen tuki­si­teen kat­kai­su, pin­nal­li­sen kou­kis­ta­ja­jän­teen tuki­si­teen kat­kai­su). Kos­ka pik­ku­var­soil­la kää­ri­mi­seen liit­ty­vät pai­ne­vau­riot ovat ylei­siä, tulee kää­ri­mi­sen suo­rit­ta­jan olla pereh­ty­nyt asi­aan.

Tyy­pil­li­nen jalan yli­me­ne­mi­nen pik­ku­var­san ojen­ta­ja­jän­teen kat­kea­mi­sen yhtey­des­sä. Vam­man ennus­te tuki­hoi­dol­la on kui­ten­kin hyvä.

Epi­fy­siit­ti eli kas­vusau­ma­tu­leh­dus on taval­li­nen ontu­man aiheut­ta­ja var­sal­la. Tyy­pil­li­ses­ti kas­vusau­man pääl­lä on kuu­mo­tus­ta ja tur­vo­tus­ta. Rönt­gen­ku­vis­sa on toden­net­ta­vis­sa tyy­pil­li­nen tuleh­dus­ku­va. Hoi­to­na käy­te­tään kipuoi­reen hoi­toa (vaa­ra­na tois­si­jai­nen jän­ne­kont­rak­tio), ruo­kin­nan muu­tos­ta ja lii­kun­nan rajoi­tus­ta.

Osteo­kondroo­si

Osteo­kondroo­si on ylei­sin kas­vun aika­na tapah­tu­va häi­riö­ti­la. Se on myös ylei­sin kirur­gi­aa vaa­ti­va tila.

Muu­tok­sen sijain­ti ja laa­juus rat­kai­se­vat mer­ki­tyk­sen hevo­sel­le. Taval­lis­ta on, että muu­tok­seen liit­tyy ontu­ma­oi­re vas­ta, kun hevo­nen hevo­nen on kovas­sa tree­nis­sä tai val­men­nuk­ses­sa.

Kin­te­reis­sä ja taka­pol­vis­sa on taval­lis­ta, että nive­lis­sä on tur­vo­tus­ta. Osteo­kondroo­si on läm­min­ve­ri­sel­lä ravi­he­vo­sil­la sel­väs­ti ylei­sem­pi kuin suo­men­he­vo­sil­la. Myös puo­li­ve­ri­sis­sä rat­su­he­vo­sil­la osteo­kondroo­si on ylei­sem­pää kuin suo­men­he­vo­sil­la.

Jän­ne­kont­rak­tion hoi­dos­sa 1 vrk‑1 kk ikäi­sel­lä var­sal­la käy­te­tään ylei­ses­ti tet­ra­syklii­ni-infuusio­ta. Hoi­to tois­te­taan tar­vit­taes­sa. Hoi­to relak­soi myös ter­vei­tä jal­ko­ja ja lii­kun­taa kan­nat­taa koke­muk­se­ni mukaan rajoit­taa mah­dol­li­suuk­sien mukaan.

Mui­ta relak­soi­via hoi­to­ja on jal­ko­jen kää­ri­mi­nen, fysio­te­ra­pia (venyt­te­ly) ja mah­dol­li­nen kirur­gia (syvän kou­kis­ta­ja­jän­teen tuki­si­teen kat­kai­su, pin­nal­li­sen kou­kis­ta­ja­jän­teen tuki­si­teen kat­kai­su). Kos­ka pik­ku­var­soil­la kää­ri­mi­seen liit­ty­vät pai­ne­vau­riot ovat ylei­siä, tulee kää­ri­mi­sen suo­rit­ta­jan olla pereh­ty­nyt asi­aan.

Kin­ner­ni­ve­len irto­pa­la on aiheut­ta­nut vas­tak­kai­seen nivel­rus­toon kulu­mau­ria. Tämän­kal­tai­sen kas­vu­häi­riö­muu­tok­sen pois­ta­mi­nen on hevo­sen tule­van urhei­lu-uran kan­nal­ta erit­täin mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Vuo­his­ni­ve­len osteo­kondroo­si­muu­tok­set ovat ylei­siä. Vuo­his­ni­ve­len etu­pin­nan kap­pa­leet tyy­pil­li­ses­ti irtoa­vat vuo­his­luun kär­jes­tä. Usein pie­ni­kin kap­pa­le aiheut­taa ärsy­tys­tä nive­lel­le. Alle­kir­joit­ta­nut suo­sit­te­lee rutii­nin­omai­ses­ti nii­den kirur­gis­ta hoi­toa nuo­rel­la hevo­sel­la. Vuo­his­ni­ve­len takao­san irto­kap­pa­leet oirei­le­vat usein vas­ta erit­täin kovas­sa val­men­nuk­ses­sa.  Moni takao­san kap­pa­leis­ta ei aiheu­ta hevo­sel­le oirei­ta koko lain­kaan sen uran aika­na.

Taka­pol­ven OD- muu­tok­set ovat taval­li­sia. Useim­mis­sa tapauk­sis­sa kirur­gi­nen hoi­to on nuo­rel­la hevo­sel­la suo­si­tel­ta­vaa. Opti­mi­ti­lan­tees­sa rönt­gen­tut­ki­muk­ses­sa havai­taan muu­tos ilman nive­len tur­vo­tus­ta tai ontu­maa. Täl­löin ennus­te on yleen­sä hyvä. Jos nivel tur­vot­taa, mut­ta hevo­nen on ontu­ma­ton, on ennus­te hyvä tai koh­ta­lai­sen hyvä. Jos var­sa ontuu jal­kaa ja nivel on tur­vot­ta­va, muu­tos on usein niin laa­ja-alai­nen, että ennus­te hevo­sen urhei­lu­käy­töl­le on hyvin varauk­sel­li­nen.

Mui­ta osteo­kondroo­sin esiin­ty­mis­paik­ko­ja ovat kavio­ni­ve­len etu­pin­ta, kehä­ni­ve­len etu-/ta­ka­pin­ta, kyy­när- ja olka­ni­vel. Ennus­te mää­räy­tyy frag­men­tin koon, sijain­nin ja jo mah­dol­li­sen ontu­ma­oi­reen mukaan.

Nive­len sisäi­sel­lä kys­talla on useim­mi­ten rat­kai­se­va mer­ki­tys urhei­lu-uran kan­nal­ta. Tyy­pil­li­siä sijain­ti­paik­ko­ja ovat taka­pol­vi, vuo­his­ni­vel ja kehä­ni­vel. Kys­tan koko ja sijain­ti rat­kai­see ennus­teen.

Kys­tan hoi­to mää­räy­tyy tapaus­koh­tai­ses­ti. Nive­leen ulot­tu­vis­sa kys­tis­sa nive­len sisäi­nen kor­ti­so­ni­hoi­to tai ult­ra­ää­ni- tai art­ros­ko­piaoh­jauk­ses­sa tapah­tu­va kys­tan sisäi­nen kor­ti­so­ni. Jos­sain tapauk­sis­sa kys­tia on hoi­det­tu ruu­vaa­mal­la.

Mui­ta var­soil­le ja nuo­ril­le hevo­sil­le tyy­pil­li­siä sai­raus­ti­lo­ja

Patel­la­luk­saa­tio

Patel­la­luk­saa­tios­sa hevo­sen taka­ja­lan pol­vi­lum­pio siir­tyy rei­si­luun ulom­man telan ulko­puo­lel­le. Var­so­jen patel­la­luk­saa­tio voi olla tois- tai molem­min­puo­lei­nen. Jos tila on molem­min­puo­lei­nen, var­sa istuu eikä vält­tä­mät­tä pää­se ylös. Ennus­te on täl­löin toi­vo­ton.

Lie­vä­as­tei­nen patel­la­luk­saa­tio aiheut­taa taka­pol­ven femo­ro­pa­tel­laa­ri­ni­ve­leen usein rei­lua tur­vo­tus­ta. Usein tilaan liit­tyy lie­vä ontu­ma­oi­re. Lie­vä­as­tei­nen tila voi kor­jaan­tua itses­tään 6–8 kk asti.

Patel­lan­ha­kau­tu­ma

Patel­lan­ha­kau­tu­ma on ylei­nen kas­va­vil­la hevo­sil­la. Tyy­pil­li­ses­ti oire näkyy par­hai­ten kun hevo­nen ote­taan kar­si­nas­ta.

Lie­vä oire para­nee ilman hoi­toa hevo­sen vah­vis­tues­sa.

Medi­aa­li­sen eli sisä­puo­li­sen patel­la­si­teen pai­kal­lis­hoi­dos­ta voi olla hyö­tyä, samoin kor­jaa­vas­ta ken­gi­tyk­ses­tä ja lyhyes­tä ken­gi­tys­vä­lis­tä.

Medi­aa­li­sen patel­la­si­teen kat­kai­su kor­jaa tilan­net­ta, mut­ta sitä ei suo­si­tel­la pol­ven nivel­rik­koal­tis­tuk­sen lisään­ty­mi­sen vuok­si. Hait­ta­vai­ku­tuk­sia toden­nä­köi­ses­ti vähen­tää riit­tä­vän pit­kä lepo toi­men­pi­teen jäl­keen. Poneil­la ja minia­tyy­ri­he­vo­sil­la hait­ta­vai­ku­tus­ta ei yleen­sä näh­dä.

Lisä­tie­to­ja ajan­va­raus­nu­me­ros­tam­me 03/3441700