Sydän on veren­kier­toe­li­mis­tön pump­pu, jon­ka toi­min­ta vai­kut­taa koko eli­mis­töön. Sydän­tä
tut­ki­taan kuun­te­le­mal­la ste­tos­koo­pil­la run­gon molem­min puo­lin sekä tun­nus­te­le­mal­la puls­sia ja ääreis­ve­ren­kier­toa. Kuun­nel­les­sa huo­mioi­daan syke­no­peus ja ryt­mi, syk­keen tasai­suus ja vaih­te­lu sekä mah­dol­li­set yli­mää­räi­set ja väliin jää­vät lyön­nit. Tar­vit­taes­sa hevos­ta voi­daan juok­sut­taa ja seu­ra­ta rasi­tuk­sen vai­ku­tus­ta syk­kee­seen ja ryt­miin.

Yhdes­sä sydä­men­lyön­nis­sä voi kuu­lua nel­jä eril­lis­tä sydä­nään­tä. Sydä­mes­sä voi olla myös erias­tei­sia
sivu­ää­niä. Kuun­nel­taes­sa mää­ri­te­tään mis­sä vai­hees­sa sydä­nään­tä sivu­ää­ni kuu­luu (ns. sys­to­li­set tai
dias­to­li­set sivu­ää­net) ja mil­lä puo­lel­la ja sydä­men alu­eel­la sivu­ää­ni kuu­luu voi­mak­kaim­min. Tämä
antaa viit­tei­tä sivu­ää­nen syys­tä ja vaka­vuu­des­ta. Sivu­ää­net joh­tu­vat veren vir­tauk­sen muu­tok­sis­ta
sydä­mes­sä ja ovat usein ns. fysio­lo­gi­sia eli nor­maa­le­ja. Epä­nor­maa­lien sivu­ää­nien taus­ta­syyt vaih­te­le­vat ane­mias­ta vaka­viin sydä­men raken­teel­li­siin vikoi­hin tai sai­rauk­siin.


Ult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­sel­la sel­vi­te­tään sydä­men kokoa ja raken­net­ta sekä veren vir­taus­ta sydä­mes­sä
eri­tyi­ses­ti sydän­läp­pien alu­eel­la. Ult­ra­ää­ni­tut­ki­mus on tär­keä eten­kin sivu­ää­nien ja nii­den
mer­ki­tyk­sen arvioi­mi­ses­sa ja seu­ran­nas­sa. Sydän­tä voi­daan tut­kia myös sydän­säh­kö­käy­rän (EKG) avul­la. Täl­lä tut­ki­taan lähin­nä sydä­men ryt­miä. EKG voi­daan teh­dä sekä levos­sa että rasi­tuk­ses­sa ja eten­kin alen­tu­neen suo­ri­tus­ky­vyn tut­ki­muk­ses­sa rasi­tus-EKG antaa hyvää lisä­tie­toa sydä­mes­tä. Esi­mer­kik­si hevo­sen ylei­sin ryt­mi­häi­riö eteis­vä­ri­nä saat­taa esiin­tyä vain rasi­tuk­sen yhtey­des­sä, jol­loin sen diag­no­soin­ti lepo­tut­ki­muk­sis­sa on vai­ke­aa. Osa­na sydän­tut­ki­mus­ta voi­daan myös ottaa veri­näy­te sydän­li­ha­sent­syy­mien mää­rit­tä­mi­sek­si.


On hyvä har­joi­tel­la oman hevo­sen syk­keen tun­nus­te­lua. Syke löy­tyy hel­poim­min pääs­tä leu­ka­luun
ali kul­ke­vas­ta val­ti­mos­ta tai vasem­mas­ta kai­na­los­ta maha­vyön etu­puo­lel­ta. Voi­daan myös käyt­tää
ste­tos­koop­pia tai syke­mit­ta­ria. Vaik­ka ei syke­mit­ta­ria tree­nis­sä käyt­täi­si­kään, on rasi­tuk­sen
jäl­kei­nen palau­tu­mis­sy­ke hyvä indi­kaat­to­ri esim. oras­ta­vis­ta sai­rauk­sis­ta.