Roko­tus

Roko­tusai­ko­ja tar­joam­me hevoskli­ni­kal­la hyvin jous­ta­vas­ti, käy­tän­nös­sä aina, kun meil­lä on
eläin­lää­kä­ri vas­taan­ot­to­työs­sä. Hevo­sen tulee olla roko­tet­taes­sa ter­ve, ja roko­tuk­sen
jäl­keen sil­le on annet­ta­va muu­ta­man päi­vän tau­ko tree­nis­tä.

Teta­nus

Teta­nus- eli jäyk­kä­kou­ris­tus­ro­ko­te suo­jaa hevos­ta har­vi­nai­sel­ta, mut­ta hen­gen­vaa­ral­li­sel­ta
clo­stri­dium teta­ni-bak­tee­rin aiheut­ta­mal­ta tau­dil­ta. Hevo­nen voi saa­da bak­tee­ri­tar­tun­nan
maa­pe­räs­tä tai lan­nas­ta esi­mer­kik­si haa­van kaut­ta. Roko­te antaa tehok­kaan suo­jan
jäyk­kä­kou­ris­tus­ta vas­taan. Perus­ro­ko­tuk­sien jäl­keen teta­nus­ro­ko­te tehos­te­taan kah­den
vuo­den välein. Eri­tyi­ses­ti haa­van­hoi­don tai leik­kauk­sen yhtey­des­sä on tär­ke­ää ker­toa
eläin­lää­kä­ril­le, mikä­li ei ole var­muut­ta sii­tä, onko hevo­sen jäyk­kä­kou­ris­tus­ro­ko­tus voi­mas­sa.

Influens­sa

Influens­saa vas­taan hevos­ten roko­te­kat­ta­vuus on Suo­mes­sa hyvä, min­kä vuok­si influens­saa
esiin­tyy har­voin. Lau­ma­suo­jan saa­vut­ta­mi­sek­si on tär­ke­ää rokot­taa myös kil­pai­le­mat­to­mat
hevo­set, vaik­ka se ei ole­kaan niil­le pakol­lis­ta. Rokot­ta­mat­to­mien hevos­ten kes­kuu­des­sa
hevo­sinfluens­sa tart­tuu hyvin her­käs­ti hevo­ses­ta toi­seen ja se voi levi­tä nopeas­ti laa­jak­si
epi­de­miak­si.

Influens­sa­ro­ko­tus on kil­pa­he­vo­sil­le pakol­li­nen kai­kis­sa hevo­sur­hei­lu­la­jeis­sa.
Roko­tus­oh­jel­ma alkaa noin puo­len vuo­den iäs­sä kol­mel­la perus­ro­ko­tuk­sel­la, joi­den jäl­keen
tehos­te­ro­ko­tus anne­taan vähin­tään vuo­sit­tain. Roko­tus­mää­räyk­set
ravi­he­vo­sil­le löy­dät Hip­pok­sen verk­ko­si­vuil­ta ja rat­suil­le Suo­men rat­sas­ta­jain­lii­ton tai
kan­sain­vä­li­sen laji­lii­ton FEI:n verk­ko­si­vuil­ta.

HUOM! Muis­ta ker­toa ajan­va­rauk­sen yhtey­des­sä, mikä­li hevo­sen roko­tus kir­ja­taan FEI:n
jär­jes­tel­mään. FEI:n sään­tö­jen mukai­nen hevo­sen tun­nis­ta­mi­nen ja roko­tuk­sen
rekis­te­röi­mi­nen poik­ke­aa mer­kit­tä­väs­ti Suo­men rat­sas­ta­jain­lii­ton ja Hip­pok­sen käy­tän­nöis­tä.

Her­pes­vi­ruk­set

Her­pes­vi­rusin­fek­tiot (EHV‑1, EHV‑4) ovat hevo­sil­la ylei­siä. Useim­mi­ten her­pes aiheut­taa läm­mön­nousua ja lie­väh­kö­jä hen­gi­tys­tie­oi­rei­ta lähin­nä nuo­ril­la hevo­sil­la, mut­ta myös vaka­via neu­ro­lo­gi­sia oirei­ta aiheut­ta­via her­pe­sin­fek­tio­ta esiin­tyy ajoit­tain. Her­pes­ro­ko­tuk­sel­le saa­vu­te­taan paras teho lau­ma­suo­jan kaut­ta siten, että kaik­ki saman tal­lin hevo­set roko­te­taan sään­nöl­li­ses­ti her­pes­vi­ruk­sia vas­taan. Roko­tus­oh­jel­ma aloi­te­taan kah­del­la kol­men-nel­jän vii­kon välein annet­ta­val­la perus­ro­ko­tuk­sel­la, min­kä jäl­keen tehos­te­ro­ko­tus anne­taan puo­li­vuo­sit­tain. Her­pek­sen neu­ro­lo­gis­ta muo­toa vas­taan rokot­teen anta­ma suo­ja on heik­ko.

Tii­neel­lä tam­mal­la her­pes­vi­rus voi aiheut­taa luo­mi­sen tai var­san kuo­le­man syn­ty­män jäl­keen. Kan­ta­van tam­man her­pes­ro­ko­tuk­set anne­taan vii­den­nel­lä, seit­se­män­nel­lä ja yhdek­sän­nel­lä tii­neys­kuu­kau­del­la.

Pään­tau­ti

Pään­tau­ti on tie­tyn strep­to­kok­ki­bak­tee­rin aiheut­ta­ma vai­kea kuu­mei­nen hen­gi­tys­tie­sai­raus,
joka levi­ää tal­liym­pä­ris­tös­sä her­käs­ti hevo­ses­ta toi­seen, toi­si­naan myös oireet­to­mien
tau­din­kan­ta­jien väli­tyk­sel­lä. Nyky­ään pään­tau­tia vas­taan on saa­ta­vil­la myös roko­te.
Hevo­nen voi­daan rokot­taa pään­tau­tia vas­taan kah­dek­san kuu­kau­den iäs­tä läh­tien.
Tehos­tean­nos suo­si­tel­laan annet­ta­vak­si nel­jän vii­kon kulut­tua. Lisäk­si suo­si­tel­laan tois­ta
tehos­te­ro­ko­tus­ta vie­lä kah­den kuu­kau­den kulut­tua hevo­sil­le, joil­la on suu­ri ris­ki saa­da
tar­tun­ta.

Tii­neil­le ja imet­tä­vil­le hevo­sil­le val­mis­tet­ta ei tois­tai­sek­si suo­si­tel­la, kos­ka riit­tä­viä
tut­ki­mus­tu­lok­sia mah­dol­li­sis­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta ei vie­lä ole saa­ta­vil­la.