Kli­ni­kan rönt­gen on ahke­ras­sa käy­tös­sä. Päi­vit­täin kuvia ote­taan n. 50–200 kpl. Käy­tös­säm­me on nyky­ai­kai­nen suo­ra­di­gi­lait­teis­to, joka yhdes­sä koke­nei­den ja tai­ta­vien kuvaa­jien kans­sa var­mis­taa laa­duk­kaat kuvat. Kalus­toon kuu­luu kiin­tei­den lait­tei­den lisäk­si kak­si kan­net­ta­vaa lait­teis­toa, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat kuvauk­set myös tal­li­käyn­nil­lä.

Kuvien mää­rä hevos­ta koh­den riip­puu tut­ki­muk­ses­ta. Jos­kus riit­tää 1–2 kuvaa halu­tus­ta koh­tees­ta, kun taas esi­mer­kik­si rat­su­jen osto­tar­kas­tuk­siin voi raa­jo­jen nivel­ten lisäk­si sisäl­tyä myös kau­la­ran­gan ja selän kuvauk­set. Ylei­sim­piä kuvauk­sia ovat ontu­ma­tut­ki­muk­seen liit­ty­vät kuvauk­set, var­so­jen irto­pa­la­ku­vauk­set sekä hiek­ka­ker­ty­mien ja ham­pai­den kuvauk­set.

Päi­vit­täin rönt­ge­niä pyö­rit­tää yksi työn­te­ki­jä. Hoi­ta­jien rönt­gen­vuo­rot kier­tä­vät ja yleen­sä kul­le­kin hoi­ta­jal­le tulee yksi rönt­gen­päi­vä vii­kos­sa.

Työn­te­ki­jöi­den sätei­ly­an­nok­sia seu­ra­taan jat­ku­vas­ti dosi­met­reil­lä, jot­ka lähe­te­tään Sätei­ly­tur­va­kes­kuk­seen luet­ta­vak­si. Samoin STUK val­voo sään­nöl­li­ses­ti rönt­gen­lait­tei­den kun­toa. Kuvaus­ten aika­na käy­te­tään suo­jaes­sua ja ‑käsi­nei­tä sekä kil­pi­rau­has­suo­jaa.

Kli­ni­kan käy­tän­tö­nä on, että hevo­sen muka­na rönt­ge­nis­sä on hevo­sen omistaja/hoitaja, jon­ka teh­tä­vä­nä on pidel­lä rtg-kaset­tia kuvauk­sen ajan kli­ni­kan hoi­ta­jan ohjei­den mukaan. Hoi­ta­ja aset­te­lee kame­ran pai­koil­leen, min­kä jäl­keen hän pois­tuu tilas­ta kuvan otta­mi­sen ajak­si ja lau­kai­see kame­ran var­si­nai­sen rönt­gen­huo­neen ulko­puo­lel­ta. Jos kuvat­ta­va hevo­nen ei voi seis­tä rii­mus­ta kiin­ni­tet­ty­nä, tar­vi­taan toi­nen hen­ki­lö pite­le­mään sitä pai­koil­laan. Rönt­ge­nis­sä on ikä­ra­ja 18 vuot­ta. Myös­kään ras­kaa­na ole­vat nai­set eivät saa osal­lis­tua kuvauk­seen.

Har­vo­ja poik­keuk­sia lukuu­not­ta­mat­ta hevo­nen rau­hoi­te­taan rönt­gen­ku­vaus­ta var­ten. Äänil­le her­käl­le hevo­sel­le voi­daan lait­taa pum­pu­lia kor­viin tai kor­va­hu­put. Täl­lä pyri­tään var­mis­ta­maan, että kuvaus­ta­pah­tu­ma oli­si mah­dol­li­sim­man tur­val­li­nen poti­laal­le ja ihmi­sil­le sekä lait­teis­tol­le. Rau­hoi­tet­tu hevo­nen pysyy myös var­mem­min liik­ku­mat­ta kuvauk­sen ajan, jol­loin kuvis­ta tulee laa­duk­kai­ta ja tur­hil­ta uusin­ta­ku­vauk­sil­ta väl­ty­tään.