Hevos­ten Para­pox-viruk­sen aiheut­ta­ma vuo­his­rok­ko on her­käs­ti tart­tu­va vuo­hi­sa­lu­een iho­tu­leh­dus. Vuo­his­rok­ko on tähän saak­ka levin­nyt pää­osin start­taa­vien ravi­he­vos­ten kes­kuu­des­sa, eikä tiet­tä­väs­ti rat­sas­tus­kil­pai­luis­sa.

Vii­me tal­vi­na vuo­his­rok­koa on esiin­ty­nyt Suo­mes­sa taas run­saam­min. Hevos­ten Para­pox-viruk­sen aiheut­ta­maa vuo­his­rok­koa ei ole tavat­tu muu­al­la maa­il­mas­sa epi­de­mia­na kuten Suo­mes­sa. Täs­tä syys­tä tut­kit­tua tie­toa tau­dis­ta ei ole ehti­nyt ker­tyä aiem­min. Vuo­his­rok­koe­pi­de­mioi­ta on esiin­ty­nyt vii­me vuo­si­na noin kol­men vuo­den sykleis­sä. Vii­mek­si Para­pox-viruk­sen aiheut­ta­maa vuo­his­rok­koa esiin­tyi epi­de­mia­na tal­ve­na 2021–2022.

Mikä­li sai­ras­tu­nees­ta hevo­ses­ta halu­taan tut­kia näyt­tei­tä, oli­si nämä hyvä ottaa tau­din var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Näyt­teet ote­taan pai­kal­li­ses­ti ihoa­lueil­ta sive­ly­näyt­tei­nä.

Tau­din itä­mi­sai­ka on yleen­sä noin kol­me päi­vää. Osal­le hevo­sis­ta virus aiheut­taa vain lie­viä oirei­ta ja toi­sil­le erit­täin voi­mak­kai­ta. Muu­tok­set alka­vat yleen­sä vuo­hi­sa­lu­een rak­ku­la­mai­si­na muu­tok­si­na, jot­ka voi­vat olla vaih­te­le­van kipei­tä. Rak­ku­loi­den puh­jet­tua näis­tä valuu ulos mär­kää tai vis­vais­ta eri­tet­tä, min­kä jäl­keen alu­eet yleen­sä rupeu­tu­vat. Kuu­mei­lu on mah­dol­lis­ta, mut­ta hevo­nen voi myös sai­ras­taa Para­pox-virus­ta vain iho-oirein. Pie­nel­lä osal­la sai­ras­tu­neis­ta iho­muu­tok­sia on havait­tu myös muu­al­la kehos­sa. Voi­ma­kas tur­vo­tus vuo­hi­sen alu­eel­la saat­taa aiheut­taa muu­tok­sia myös kas­va­vaan kavioon.

Kos­ka tau­di­nai­heut­ta­ja on virus, täy­tyy hevo­sen eli­mis­tön itse tal­tut­taa tuleh­dus eikä sii­hen ole täs­mäl­lis­tä hoi­toa. Yleen­sä hevo­set toi­pu­vat itses­tään viruk­sen iho­muu­tok­sis­ta paris­sa vii­kos­sa. Kipu­lää­ki­tys on tar­peen, jos iho­muu­tok­set ovat kivu­liai­ta. Anti­bioot­tia hoi­toon tar­vi­taan vain sil­loin, jos ihoon pää­see bak­tee­ri­tu­leh­dus vuo­his­ro­kon aiheut­ta­mis­ta iho­ri­kois­ta. On siis tär­ke­ää pitää tuleh­tu­neet ihoa­lu­eet puh­tai­na ja suo­jat­tui­na.

Ihon pese­mi­seen klor­hek­si­dii­ni­poh­jai­set pesuai­neet ovat hyviä. Pesun jäl­keen ihoa­lu­eet tulee kui­va­ta huo­lel­li­ses­ti ja sen jäl­keen ras­va­ta esi­mer­kik­si huna­ja- tai pih­ka­voi­teel­la. Tuleh­tu­nei­ta ihoa­luei­ta käsi­tel­les­sä tulee käyt­tää ker­ta­käyt­tö­hans­ko­ja.

Tau­din leviä­mi­sen ennal­taeh­käi­se­mi­nen on tar­peel­lis­ta. Jo ter­vei­den hevos­ten ihon­hoi­toon on tär­ke­ää kiin­nit­tää huo­mio­ta. Ehjä ja hyvin­voi­va iho, myös hevo­sen jalois­sa, estää tau­di­nai­heut­ta­jien pää­syä hevo­sen eli­mis­töön.

Jos tal­lis­sa on oirei­le­via hevo­sia, tulee eri hevos­ten hoi­ta­mi­sen välis­sä pes­tä kädet ja kui­va­ta ne ker­ta­käyt­töi­seen pape­riin (ei ylei­ses­sä käy­tös­sä ole­vaan pyyh­kee­seen). Tämän jäl­keen kädet on vie­lä hyvä desin­fioi­da ja men­nä sit­ten puh­tain ker­ta­käyt­tö­han­sik­kain hoi­ta­maan seu­raa­vaa hevos­ta. Ker­ta­käyt­tö­han­sik­kaat hei­te­tään ros­kiin jokai­sen sai­ras­tu­neen hevo­sen hoi­ta­mi­sen välil­lä. Sai­ras­tu­neil­la ja ter­veil­lä hevo­sil­la on käy­tet­tä­vä eri varus­tei­ta.

Jos tal­lis­sa on vuo­his­rok­koon sai­ras­tu­nei­ta hevo­sia, tulee näi­den kon­tak­tia mui­hin hevo­siin rajoit­taa mah­dol­li­suuk­sien mukaan. Sai­ras­tu­neen hevo­sen kar­si­naan ei tule lait­taa mui­ta hevo­sia. Jois­sain tapauk­sis­sa on havait­tu viruk­sen tart­tu­neen toi­seen hevo­seen myös sen tar­hat­tua myö­hem­min samas­sa tar­has­sa, jos­sa vuo­his­rok­koon sai­ras­tu­nut hevo­nen oli tar­han­nut aiem­min.

Vuo­den 2021–2022 vuo­his­rok­koe­pi­de­mian aika­na sai­ras­tu­nei­ta hevo­sia hoi­ta­neil­la hen­ki­löil­lä tavat­tiin enem­män iho-oirei­ta kuin hoi­ta­jil­la niil­lä tal­leil­la, jois­sa sai­ras­tu­nei­ta hevo­sia ei ollut. On siis tär­ke­ää huo­leh­tia hyvis­tä hygie­nia­käy­tän­nöis­tä myös ihmi­sen itsen­sä takia.

Ylei­ses­ti on erit­täin tär­ke­ää kiin­nit­tää huo­mio­ta hyviin hygie­nia­käy­tän­töi­hin myös joka­päi­väi­ses­sä arjes­sa koti­tal­leil­la. Mikä­li tal­lil­la käy vie­rai­li­joi­ta, tuli­si heil­lä olla mah­dol­li­suus käsien pesuun tal­lil­le tul­les­sa ja tal­lil­ta läh­ties­sä. Tal­lien välil­lä liik­kues­sa tulee kiin­nit­tää huo­mioi­ta myös puh­tai­siin vaat­tei­siin. Ihan­ne­ti­lan­tees­sa tal­lil­le saa­pues­sa ja läh­ties­sä oli­si mah­dol­li­suus pes­tä jal­ki­neis­ta ensin fyy­si­nen lika pois, jon­ka jäl­keen ken­gät vie­lä desin­fioi­tai­siin esim. Vir­ko­nil­la.

Kil­pai­lu­mat­koil­la esim. pesu­pai­kat ovat ris­ki tar­tun­nan saa­mi­seen. Kun hevo­sia pes­tään raveis­sa yhtei­sil­lä pesu­pai­koil­la, on syy­tä pes­tä jalat lopuk­si eri­tyi­sen huo­lel­li­ses­ti esim. klor­hek­si­dii­nis­ham­pool­la. Jal­ko­jen alao­sat voi­daan myös käsi­tel­lä pesun jäl­keen ihol­le jätet­tä­vil­lä desin­fioi­vil­la liu­ok­sil­la (esim. klor­hek­si­dii­ni­liu­ok­sil­la).

Jon­kin ver­ran on kes­kus­tel­tu myös sii­tä, onko lam­paan­vil­la­kää­rei­tä tur­val­lis­ta käyt­tää hevo­sil­la lam­pai­den tart­tu­vaa iho­sai­raut­ta Orfia aiheut­ta­van Para­pox-viruk­sen takia. Lam­pai­den sai­ras­ta­ma Orf-virus ero­aa niin pal­jon hevos­ten Para­pox-viruk­ses­ta, ettei täl­lä het­kel­lä ole syy­tä epäil­lä lam­pai­den Orfia aiheut­ta­van Para­pox-viruk­sen aiheut­ta­van hevo­sil­le vuo­his­rok­koa.