Hevo­sia osa­taan hoi­taa ja ruok­kia nyky­ään entis­tä parem­min ja niin­pä jou­kos­sam­me ele­lee pal­jon myös iäk­kääm­piä hevo­syk­si­löi­tä. Vaik­ka hevo­nen oli­si­kin jo eläk­keel­lä var­si­nai­ses­ta työs­tään, se ei tar­koi­ta, ettei­kö sen kun­nos­ta ja ter­vey­des­tä pitäi­si huo­leh­tia.

Ham­pai­den kun­to ja sään­nöl­li­nen suun tut­ki­mus ovat hevo­sen ter­vey­del­le tär­kei­tä asioi­ta. Hoi­ta­mat­to­mat ja epä­ta­sai­ses­ti kulu­neet tai huo­no­kun­toi­set ham­paat aiheut­ta­vat tuleh­duk­sia ja vai­keut­ta­vat syö­mis­tä, mikä voi  joh­taa hevo­sen laih­tu­mi­seen ja altis­taa ähky­oi­reil­le. Ruo­ka­va­lio­ta voi­daan jou­tua muok­kaa­maan hel­pom­min syö­tä­väk­si, jos ham­paat ovat kovin kulu­neet. Kun hevo­nen ei saa enää syö­tyä riit­tä­vän suur­ta mää­rää hei­nää ham­pai­den­sa vuok­si, on eri­tyi­sen tär­ke­ää huo­leh­tia hei­nän ravit­se­muk­sel­li­ses­ta laa­dus­ta ja sula­vuu­des­ta. Hei­nä­ruo­kin­taa täy­den­tä­vät viher­pel­le­tit ja väki­re­hut tulee syöt­tää huo­lel­li­ses­ti tur­vo­tet­tu­na.

Kiin­ni­tä huo­mio­ta hevo­sen liik­ku­mi­seen. Onko se epä­puh­das­ta tai jäy­kem­pää? Liik­kuu­ko hevo­nen mie­lel­lään? Erias­tei­set nivel­ri­kot ovat iäk­käil­lä hevo­sil­la ylei­siä. Näi­tä voi­daan jon­kin ver­ran aut­taa eri­lai­sil­la hoi­dol­la tai lää­ki­tyk­sil­lä. Myös lisä­ra­vin­teis­ta voi olla hyö­tyä nivel­ter­vey­del­le. Sään­nöl­li­nen kun­to­ta­son mukai­nen lii­kun­ta edis­tää senio­ri­he­vo­sen­kin ter­veyt­tä ja yllä­pi­tää nivel­ten nor­maa­lia aineen­vaih­dun­taa. Huo­lel­li­nen kavion­hoi­to ja ken­gi­tys on jal­ko­jen hyvin­voin­nil­le ensiar­voi­sen tär­ke­ää.

PPID eli hevo­sen cus­hin­gin tau­ti eli aivo­li­säk­keen kes­ki­loh­kon toi­min­ta­häi­riö on van­hoil­la hevo­sil­la ver­rat­tain ylei­nen sai­raus, joka aiheut­taa hor­mo­ni­toi­min­nan muu­tok­sia. Tyy­pil­li­siä oirei­ta ovat mm. pit­kä kar­va, joka ei vaih­du nor­maa­lis­ti vuo­de­nai­ko­jen mukaan, laih­tu­mi­nen ja lihas­mas­san mene­tys, epä­ta­val­li­set ras­va­ker­ty­mät eri­tyi­ses­ti kau­las­sa ja lavois­sa, sekä muu­tok­set ham­pais­sa. PPID tode­taan veri­näyt­tees­tä. Vaik­ka sai­raut­ta ei voi­da paran­taa, sen oireet pysy­vät usein hyvin kuris­sa lää­ki­tyk­sel­lä.

Ikään­ty­mi­nen ja sen muka­naan tuo­mat vai­vat saat­ta­vat vaa­tia muu­tok­sia myös tal­lio­lo­suh­tei­siin. Hevo­sen läm­mön­sää­te­ly­ky­ky voi hei­ke­tä iän myö­tä, var­sin­kin jos hevo­nen ei pys­ty syö­mään riit­tä­väs­ti kar­kea­re­hua kyl­mäl­lä ilmal­la. Lau­mas­sa elä­mi­nen on hevo­sil­le hyväk­si, mut­ta on hyvä tark­kail­la, että myös ikään­ty­vät yksi­löt löy­tä­vät lau­man­sa jou­kos­sa riit­tä­väs­ti aikaa syö­mi­sel­le ja rau­haa levol­le.

Hevo­sen käyt­töä ja tule­vai­suut­ta tulee suun­ni­tel­la ensi­si­jai­ses­ti sen kun­non ja ter­vey­den, eikä hevos­pas­sin ker­to­mien ikä­vuo­sien perus­teel­la. Kun vai­vat alka­vat lii­ak­si hai­ta­ta elä­mä­ni­loa, on omis­ta­jan vas­tuu ja vel­vol­li­suus myös luo­pua hevo­ses­ta sopi­vaan aikaan.