Hevo­sel­la on nor­maa­lis­ti ylä- ja ala­leu­as­sa 6 etu­ham­mas­ta ja 6 pos­ki­ham­mas­ta. Suden­ham­paat ovat
pie­net ham­paat, jot­ka tule­vat yleen­sä ensim­mäi­sen ylä­pos­ki­ham­paan eteen. Joil­la­kin hevo­sil­la myös
ensim­mäi­sen ala­pos­ki­ham­paan eteen voi tul­la suden­ham­mas. Kai­kil­la hevo­sil­la näi­tä ei ole.
Takim­mais­ten ylä­pos­ki­ham­pai­den juu­ret ulot­tu­vat pos­kion­te­loi­hin asti.


Ham­mas­juu­rien tuleh­duk­sia voi syn­tyä mm. puren­ta­vi­ko­jen, laa­jen­tu­nei­den ham­mas­vä­lien
(dias­tee­ma), ham­paan kiin­ni­tys­ku­dos­tu­leh­duk­sen, kariek­sen tai ham­mas­loh­kea­mien tai ‑mur­tu­mien
seu­rauk­se­na. Mikä­li tuleh­tu­nut ham­mas­juu­ri on yhtey­des­sä pos­kion­te­loon, tuleh­dus voi levi­tä sin­ne.
Ham­mas­juu­rien ongel­mat ovat yleen­sä hitaas­ti ete­ne­viä ja sään­nöl­li­sel­lä seu­ran­nal­la ja
ham­mas­hoi­dol­la nii­hin usein voi­daan vai­kut­taa niin, ettei tuleh­dus ete­ne niin pahak­si, että ham­mas
on pois­tet­ta­va.


Hevo­sel­la on pään sisäl­lä kuusi paria pos­kion­te­loi­ta, jot­ka ovat osin moni­lo­ke­roi­sia ja osin
yhtey­des­sä toi­siin­sa. Pos­kion­te­lois­sa on ham­mas­juu­rien lisäk­si mm. her­mo­ja ja veri­suo­nia.
Pos­kion­te­lot ovat yhtey­des­sä ylä­hen­gi­tys­tei­hin las­ku­ka­na­vien kaut­ta. Pos­kion­te­lo­tu­leh­duk­sia voi syn­tyä ns. pri­maa­ri­ses­ti useim­mi­ten hen­gi­tys­tie­tu­leh­duk­sien seu­rauk­se­na ilman var­si­nai­sia pos­kion­te­loon liit­ty­viä ongel­mia. Nämä ovat ylei­sem­piä nuo­ril­la hevo­sil­la. Useim­mi­ten pos­kion­te­lo­tu­leh­dus syn­tyy muun sai­rau­den seu­rauk­se­na (esim. ham­mas­sai­rau­det, kys­tat, kas­vai­met), jois­ta ham­mas­sai­rau­det ovat ylei­sim­piä.


Pos­kion­te­lo­tu­leh­duk­sen tyy­pil­li­sin oire on yksi­puo­li­nen sie­rain­vuo­to, joka on usein pahan­ha­juis­ta.
Myös sil­män vuo­ta­mi­nen ja pään tur­vo­tus voi­vat olla merk­ke­jä pos­kion­te­lo­tu­leh­duk­ses­ta.
Pos­kion­te­lo­tu­leh­duk­sen diag­nos­tiik­kaan kuu­lu­vat tähys­tys, rönt­gen­ku­vaus ja suun tut­ki­mus.
Tar­kem­min pää­tä, ham­pai­ta ja pos­kion­te­loi­ta voi­daan tut­kia CT-kuvauk­sel­la, mikä on ollut
muu­ta­man vuo­den mah­dol­lis­ta myös Suo­mes­sa.


Useim­mi­ten pos­kion­te­lo­tu­leh­duk­sen hoi­to­na on lää­ke­hoi­don ja kirur­gi­sen hoi­don yhdis­tel­mä.
Hoi­ta­mi­nen voi olla pit­kä­ai­kais­ta, haas­ta­vaa ja kal­lis­ta. Se vaa­tii myös omis­ta­jal­ta pal­jon työ­tä ja
sitou­tu­mis­ta hevo­sen hoi­ta­mi­seen. Myös hevo­sen sopeu­tu­mi­sel­la hoi­toon on vai­ku­tus­ta
lop­pu­tu­lok­seen. Sään­nöl­li­nen ham­mas­hoi­to on erit­täin tär­ke­ää pos­kion­te­lo-ongel­mien ennal­taeh­käi­sys­sä.