Ultraäänitutkimus
Ultraäänilaitteella voidaan tutkia esimerkiksi hevosen jänteitä, jännetuppia, niveliä ja lihaksia sekä tarkastaa tamman tiineyttä. Kaulan, selän ja lantion alueen tutkimuksessa ultraäänitutkimus antaa myös usein hyödyllistä tietoa. Myös hevosen sisäelimiä voidaan tutkia ultraäänellä.

Jänne- ja hankosidevammat
Jänne- ja hankosidevammojen laajuuden selvittämiseen ultraäänitutkimus on paras keino.
Akuutissa vaiheessa, jos jalka on voimakkaasti turvonnut, on vamman laajuutta turvotuksen vuoksi joskus vaikea arvioida luotettavasti. Usein vamma olisi hyvä kontrolloida uudelleen 1–2 viikon kuluttua vamman syntymisestä. Jänne- tai hankosidevammaa epäiltäessä turvonneen jalan ensihoito kotona on aktiivinen kylmäys ja lepo.
Jänne- ja hankosidevammoihin on vamman laadusta ja laajuudesta riippuen tarjolla erilaisia hoitoja. Monesti vammojen paranemiseen auttaa vain lepo, mutta lisäksi voidaan akuuttivaiheessa määrätä kortisoni- tai tulehduskipulääkitystä. Joidenkin jänne- ja hankosidevammojen paranemista voidaan edistää biologisilla valmisteilla, joita ovat esimerkiksi kantasolu- tai PRP- valmisteet (platelet rich plasma). Vaurioalueiden paranemista on hyvä seurata yhdellä tai useammalla kontrollikäynnillä.


Suoliston ultraäänitutkimus
Suoliston ultraäänitutkimusta voidaan käyttää apuna tutkimisessa mm. ähkyn, tulehduksellisten suolistosairauksien ja äkillisen laihtumisen tutkimisessa. Ultraäänikuvassa voidaan nähdä osia suolistosta, mutta vatsaontelon suuri koko ja suolen sisältö rajoittavat näkyvyyttä. Ultraäänellä tehdyt löydökset ovat vain osa diagnostiikkaa, ja eläinlääkäri arvioi tekemiään tutkimuksia aina kokonaisuutena.