Sel­kä ja kau­la

Hevo­sen selän ja kau­lan ongel­mien diag­no­soi­mi­ses­sa kaik­kein tär­kein­tä on perus­teel­li­nen klii­ni­nen tut­ki­mus. Hevo­sen ran­gan ja jal­ko­jen liik­ku­mis­ta arvioi­daan koko­nai­suu­te­na, jot­ta löy­det­täi­siin sel­kä­ki­vun ja mah­dol­li­sen lii­ke­häi­riön toden­nä­köi­sin aiheut­ta­ja. Epäil­täes­sä ran­kaon­gel­maa on tär­ke­ää teh­dä myös perus­teel­li­nen jal­ko­jen tut­ki­mus koko­nais­ti­lan­teen sel­vit­tä­mi­sek­si.

Klii­ni­sen tut­ki­muk­sen täy­den­tä­mi­sek­si sel­kää ja kau­laa tut­ki­taan myös rönt­ge­nil­lä sekä ult­ra­ää­nel­lä. Rönt­ge­nil­lä voi­daan näh­dä oka­haa­rak­keet ja nika­ma­run­got satu­la-alu­eel­la, mut­ta ei aikui­sen hevo­sen lan­tio­ta. Lan­tio­aluet­ta puo­les­taan voi­daan kuvan­taa ult­ra­ää­nel­lä. Ult­ra­ää­nioh­jauk­ses­sa voi­daan myös suo­rit­taa lan­tio­alu­een ja ran­gan lää­ki­tyk­siä koh­den­ne­tus­ti. Eläin­lää­kä­rin on tär­ke­ää ver­ra­ta kuvan­ta­mis­löy­dök­siä klii­ni­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa teke­miin­sä havain­toi­hin, kos­ka myös oireet­to­mat kuvan­ta­mis­löy­dök­set ovat hevos­ten selän ja kau­lan alu­eel­la ylei­siä.