Ontu­ma­tut­ki­mus

Kaik­ki urhei­lu­he­vo­set teke­vät töi­tä jaloil­laan. Sik­si taval­li­sin syy hevo­sen käyn­tiin kli­ni­kal­la on jokin tuki- ja lii­kun­tae­li­non­gel­ma. Ontu­man tai lii­ke­vir­heen syyn ja oikean hoi­to­muo­don sel­vit­tä­mi­sek­si hevo­sel­le teh­dään ontu­ma­tut­ki­mus.

Tut­ki­mus

Orto­pe­di­set syyt ovat ylei­siä huo­non suo­ri­tus­ky­vyn, vai­kean tai muut­tu­neen käyt­täy­ty­mi­sen tai halut­to­muu­den taus­tal­la. Tut­ki­muk­sen aluk­si eläin­lää­kä­ri kyse­lee esi­tie­to­ja hevo­sen oireis­ta: mil­lais­ta työ­tä hevo­nen tekee, mil­loin sen oireet ovat alka­neet ja mis­sä yhtey­des­sä oirei­ta ilme­nee. Voi­daan myös kat­soa videoi­ta hevo­sen liik­ku­mi­ses­ta oirei­lun eri vai­heis­sa. Tämän jäl­keen eläin­lää­kä­ri yleen­sä pal­poi hevo­sen läpi, eli tun­nus­te­lee sen kavioi­ta, nive­liä, lihak­sis­toa ja jän­tei­tä huo­ma­tak­seen mah­dol­li­set läm­möt, tur­vo­tuk­set tai kipu­koh­dat.

Hevo­sen liik­ku­mis­ta kat­so­taan tilan­teen mukaan peh­meäl­lä ja koval­la alus­tal­la, suo­ral­la ja ympy­rä­ural­la. Hie­koi­tam­me pihaa sään­nöl­li­ses­ti tal­viai­kaan, mut­ta jos­kus ken­gi­tys saat­taa estää ulko­na juok­sut­ta­mi­sen liuk­kaal­la kelil­lä. Ota mie­lel­lään mukaan videoi­ta hevo­sen liik­ku­mi­ses­ta eri askel­la­jeis­sa molem­piin suun­tiin. Hevo­sel­le teh­dään myös tai­vu­tus­ko­keet, eli sen jal­ko­ja tai­vu­te­taan ja hevos­ta juok­su­te­taan kivun­läh­teen pai­kal­lis­ta­mi­sek­si. Tar­vit­taes­sa ontu­man pai­kal­lis­ta­mi­ses­sa käy­te­tään apu­na nivel- ja her­mo­puu­du­tuk­sia. Ravi­he­vo­sia voi­daan kat­soa myös radal­la kär­ry­jen edes­sä ja rat­su­ja rat­sas­taen, jos hevo­sen ongel­mat tule­vat niin par­hai­ten näky­viin. Käy­tös­säm­me on tar­vit­taes­sa myös Sleip-teko­ä­ly­ana­ly­tiik­ka.

Kuvan­ta­mi­nen

Kun ontu­ma on pai­kal­lis­tet­tu, teh­dään alu­eel­le usein jat­ko­tut­ki­muk­sia rönt­gen- tai ult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­sel­la. Näil­lä saa­daan tar­kem­paa tie­toa vai­van laa­juu­des­ta ja vaka­vuu­des­ta, sekä sen mah­dol­li­ses­ta hoi­don tar­pees­ta ja par­haas­ta hoi­to­muo­dos­ta. On kui­ten­kin hyvä muis­taa, että rönt­gen­ku­vien löy­dök­set ja hevo­sen ontu­ma­oi­reet eivät aina kul­je käsi kädes­sä. Hevo­nen voi ontua vaik­ka rönt­gen­ku­vat oli­si­vat täy­sin nor­maa­lit, ja monet voi­mak­kaat­kin muu­tok­set rönt­gen­ku­vis­sa voi­vat olla täy­sin oireet­to­mia. Täs­tä syys­tä ontu­man sel­vit­te­lys­sä perus­teel­li­nen klii­ni­nen tut­ki­mus on ensiar­voi­sen tär­ke­ää.

Lää­ki­tys

Käyn­nin yhtey­des­sä hevo­nen saa kli­ni­kal­la tar­vit­ta­vat lää­ki­tyk­set ja muut hoi­dot sekä mah­dol­li­set jat­ko­lää­ki­tyk­set mukaan koti­tal­lil­le. Mikä­li kont­rol­li­käyn­nit ovat jat­kos­sa tar­peel­li­sia, teh­dään myös niis­tä käyn­nin yhtey­des­sä suun­ni­tel­ma. Kli­nik­ka­käyn­nin tie­dot ja hoi­to-ohjeet anne­taan kir­jal­li­se­na ja ne jää­vät myös kli­ni­kan arkis­toon.