Ham­mas­hoi­to

Hevo­sen suu ja ham­paat tulee tut­kia vähin­tään ker­ran vuo­des­sa. Sopi­va ham­mas­hoi­to­vä­li on kui­ten­kin yksi­löl­li­nen, ja jot­kut hevo­set tar­vit­se­vat tar­kas­tuk­sen jopa 3–4 ker­taa vuo­des­sa. Eläin­lää­kä­ri voi ham­mas­hoi­don yhtey­des­sä arvioi­da myös, mil­lai­nen tar­kas­tus­vä­li hevo­sel­le­si sopii. Riit­tä­vän usein teh­dyl­lä ham­mas­hoi­dol­la voi­daan usein ennal­taeh­käis­tä vaka­vam­pien ham­ma­son­gel­mien syn­ty­mis­tä.

Ham­pai­den kulu­mi­nen

Hevo­sen ham­paat voi­vat kulua epä­ta­sai­ses­ti, jol­loin nii­hin muo­dos­tuu terä­viä reu­no­ja, eli ns. ham­mas­piik­ke­jä. Pii­kit voi­vat saa­da aikaan hevo­sen suu­hun kipua ja infek­tioi­ta aiheut­ta­via haa­vo­ja. Poik­kea­va puren­ta altis­taa ham­pai­den epä­ta­sai­sel­le kulu­mi­sel­le, mitä voi­daan tar­vit­taes­sa hoi­taa ras­paa­mal­la ham­pai­ta. Ras­pauk­sen tar­ve arvioi­daan aina huo­lel­li­ses­sa suun tut­ki­muk­ses­sa.

Myös ham­pai­den loh­kea­mat tai tuleh­duk­set voi­vat aiheut­taa ongel­mia. Laa­jen­tu­neet ham­mas­vä­lit (dias­tee­mat) ovat vali­tet­ta­van ylei­nen ja ikä­vä vai­va, jota esiin­tyy eri­tyi­ses­ti läm­min­ve­ri­ra­vu­reil­la. Dias­tee­moi­hin pak­kau­tuu rehua, mikä aiheut­taa tuleh­duk­sen ike­neen ja jos­kus ham­mas­juu­reen­kin. Dias­tee­ma­hoi­to on pit­käl­lis­tä ja työ­läs­tä ja vaa­tii myös omis­ta­jal­ta sitou­tu­mis­ta sään­nöl­li­seen suun hoi­toon.

Väli­neis­tö

Kli­ni­kal­ta löy­tyy tar­vit­ta­va väli­neis­tö niin taval­lis­ten ras­paus­ten kuin vaa­ti­vam­pien­kin suun hoi­to­toi­men­pi­tei­den teke­mi­seen. Myös suden­ham­pai­den pois­ta­mi­nen onnis­tuu hyvin kli­ni­kal­la. Suun tut­ki­muk­sen ajak­si hevo­nen rau­hoi­te­taan. Tar­vit­taes­sa suun ja ham­pai­den tut­ki­muk­sis­sa käy­te­tään apu­na myös ham­mass­koop­pia ja rönt­gen­ku­vaus­ta.

Ham­paan­pois­to

Pos­ki­ham­paan pois­ta­mi­nen on iso toi­men­pi­de, joka teh­dään tapauk­ses­ta riip­puen joko sei­saal­laan rau­hoi­tuk­ses­sa ja puu­du­tuk­ses­sa tai nuku­tuk­ses­sa. Syy­nä ham­paan pois­toon voi olla esi­mer­kik­si ham­paan mur­tu­ma tai pit­käl­li­nen tuleh­dus ham­mas­juu­res­sa, johon saat­taa liit­tyä myös pos­kion­te­lo­tu­leh­dus. Etu­ham­pai­ta voi­daan jou­tua pois­ta­maan myös ete­ne­vän ham­mas­sai­rau­den (EOTRH) vuok­si. Ennen ham­paan­pois­toa hevo­nen käy eril­li­sel­lä tut­ki­mus­käyn­nil­lä, jol­la suu tut­ki­taan perus­teel­li­ses­ti, ham­paat rönt­gen­ku­va­taan ja suun­ni­tel­laan kul­le­kin poti­laal­le sopi­vin ja tur­val­li­sin ham­paan­pois­to-ope­raa­tio.